Elämääni on (lähes) aina kuulunut kissa. Kun olin vielä päiväkodissa Turun kotiimme otettiin kissa, nimeltä Eetu. Eetu oli ulkokissa, joten se vietti aikaa paljon rivitalomme pihoilla. Naapuriamme ärsytti niin kovasti Eetun hänenkin pihallaan oleskelu, että se päätti laittaa rotanmyrkkyä oman takapihansa puskiin, joten Eetu kuoli. Mulle vanhemmat kertoivat Eetun jääneen auton alle.
Pian Eetun kuoleman jälkeen meille otettiin uusi kissa, joka sai nimekseen Maija. Pitkän ajan kuluttua kun Maija oli jo tottunut omaan nimeensä siskoni huomasi Maijalla olevan munat :) Kyllä! Kissa olikin tyttö, eikä poika niinkuin olimme luulleet. Maijan nimeähän ei enää voinut muuttaa, joten siitä tuli poika nimeltä Maija. Tieni Maijan kanssa erosi kun vanhemoani erosivat ja Maija jäi asumaan toisen vanhempani luo, ja minä toisen. Tottakai näin Maijaa aina silloin tällöin, muttei se ollut Sama.
Vuonna 2007 kun aikuisiällä muutin Helsinkiin ja tapasin avomieheni sain kaksi kissaa elämääni. Nupun ja Elviksen. Nuppu ja Elvis olivat olleet avomiehelläni noin 8 vuotta kumpainenkin.
Meet Nuppu.
Nuppu.
Nuppu on ultimaattinen diivaprinsessa ja ollut aina ruoka-aikoina kotona. Nuppu on ehkä sellainen hyvin perinteinen, tuhti kissa joka viettää aikaa omissa oloissaan mutta muistaa aina kehrätä kun silittää. Ai miksi diivaprinsessa? No siksi että Nuppu on avomieheni ensimmäinen kissa, joka vietti paljon kaksinkeskeistä aikaa avomieheni kanssa, huomiota jakamatta, ennenkuin Elvis tuli taloon. Nuppu haluaa kaiken heti. Jos kupissa eil ole raksuja tai ruokaa, tai hiekkalaatikko on Nupun mittakaavassa likainen, tyttö pissaa vessan matolle. Jos ja kun vessan matto otetaan pois esim. työpäivän ajaksi ja Nuppua vain *ituttaa, Nuppu pissaa sohvalle. Tässä vaiheessa haluaisin sanoa että ei, Nuppu ei ole sairas. Kaikki tutkimukset on tehty ja kissa on terve. Ja hiekkalaatikoita on enemmän kuin yksi ja ruokaa, raksuja + raikasta vettä on kissoillamme AINA tarjolla. Poikkeus jos jokin niistä on päässyt työpäivän päätteeksi loppumaan hetkeksi ennenkuin tulemme kotiin lisää antamaan.
Meet "Elvis" eli Elviira.
Elvis on suloinen reppana. Elvis on hyvin arka ja pelokas kissa, joka ei vielä viisi vuotta sitten uskatanut kävellä edes nukkuvan ihmisen päältä, vaan kiersi koko ihmisen jos halusi esim. sängyn reunalta toiselle. Elvis arastelee kaikkia kyläilijöitämme, eikä sitä paljon näy jos kotonamme on joku sille vähänkin tuntemattomampi henkilö.
Elvis herää välillä kesken unien ja itkee kovasti. Jos Elviksen ottaa syliin, Elvis koittaa juosta karkuun ja sylissä jännittää kaikki raajansa täysin jäykiksi, kynnet pystyssä. Elvis on lähivuosina vasta alkanut hakeutumaan meidänkin lähelle ja sitä saa jopa toisinaan silittää. Läpimurto tapahtui myös parisen vuotta sitten kun Elvis vihdoin uskaltaa kävellä nukkuvan ihmsen esim. selän päältä ja jos oikein paikoillaan me istumme sohvalla, Elvis saattaa kivuta sohvalle ja tulla syliin. Jos liikahdat peli on menetetty ja Elvis lähtee pois.
Tähän kohtaan meinasin laittaa jo kolmannen kissan kuvan mutta en tainnut vielä kertoa että aika samoihin aikoihin kun tutustuin avomieheeni, Nuppuun ja Elvikseen, päätin ottaa oman kissan itselleni. Silloin elämääni tuli Pepina. Vuosi tuolloin oli myöskin 2007. Kun muutimme yhteen vuonna 2008 koko karvainen pesueemme yhdistyi.
Meet Pepina Flora.
Pepina haettiin Turusta tuttavani luota. Isoon omakotitaloon syntyneet kissanpennut oli nimetty erilaisilla margariineillä. Oli Keiju, Flora, Oivariini jne. Huomasin korissa yksinäisen sulonaamaisen kissanpennun ja päätin että siinä se on! Flora! Hienosta margariini-nimiestä huolimatta halusin nimetä pienen pentuni uudelleen, eikä mikään muu sopinut niin hyvin kuin Pepina.
Pepina ja lämpöpatteri.
Pepina.
Pepina rakastaa kanaruokaa ja on hyvin seurallinen. Pepina purisee aina kun haluaa huomiota ja jos ei sitä saa, se alkaa miukua ja maukua sekä seistä takajaloilla seinää vasten.
Pepina rakastaa majoja ja hermostuu aina kun ihminen nauraa. Totta se on! Jos istut sohvalla Pepina sylissä ja naurat, se ottaa samantien jalat alle ja lähtee pois. Se tulee kuitenkin jossain vaiheessa aina takaisin. Leikki on lapsen työtä ja niin myös Pepinan. Se rakastaa kun sille heittää palloja tai lähes tulkoon mitä tahansa lelua niin että se voi sen hakea heittäjälle. Pepina kuitenkin pudottaa lelun eikä jatka kantamista jos katsot sitä samalla kun se hakee lelua.
Tässä kohtaa olisi varmaan hyvä lopettaa. Tuntuu että ihmisluonto on sellainen, että voisi kirjoittaa lemmikeistä sivutolkulla tekstiä mutta kuka niitä lukee?
Halusin tämän pienen kissaesittelyn tehdä kuitenkin koska tulen aivan varmasti mainitsemaan noita karvakasoja teksteissäni. Elämä kolmen kissan kanssa on välillä vähintäänkin mielenkiintoista! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti