Karkkipäivä

En ole mikään pullahiiri enkä edes muista koska olisin syönyt roskaruokaa viimeksi. Toisinaan haukkailen karkin, suklaan, karkin jos toisenkin, MUTTA VAIN jos sitä on jossain tarjolla (Naistenpäivät on poikkeus koska silloin ostan itsekin herkkuja). Työpaikkani on pahin! Toimistossamme on lähes aina karkkia, suklaata tai jonkin sortin muuta herkkua. Jos maistan yhden, maistan useamman. Ja saatan jatkaa seuraavana päivänä, ja taas seuraavana. Jotenkin tunnun jäävän "koukkuun". Joulun herkkuilujen jälkeen päätin kokeilla mielenlujuuttani ja olla herkkujen suhteen "tipattomalla tammikuulla" eli herkuttomalla tammikuulla. Mukaanlukien limsat. Onnistuin! Aivan täysin! Ei herkun herkkua koko kuukautena! Vaikka niitä oli tarjolla, usein ja mielitekojakin oli! Ainoatakaan ei mennyt suuhun.

Tänään se vihdoin koitti: Karkkipäivä! Kirjaimellisesti se olisi vasta huomenna 1.2 mutta kun asiaa mietin viikkoja sitten, päätin että se on tänään koska oli töistä vapaapäivä. Huono olisi karkkipäivä jona ei ehtisi syödä karkin karkkia. Aloitin aamuni Milkan suklaalla ja rakastamillani jogurttilakritseilla. Ihana karkkipäivä!

Just for me!

Ratkaisin muuten liikuntapulmani, josta kirjoitin aikaisemmin. Päädyin Motivukseen ja ostinkin sinne neljän kuukauden superkortin eilen. Ryhmäjumpat ei vieläkään mene! Tänään viimeksi kokeilin josko ihmismieli muuttuisi ja kehittyisi ja eri vetäjillä olisi vaikutusta mutta edelleenkään ei! Spinning ja pilates it is! Myös ehkä toisinaan kuntosali. Ainakin todella hyvää epätyrkyttäjämäistä palvelua saanut eilen ja tänään Motivuksella. Unohdin hupparinikin jumppasaliin ja tiskin täti lupasi kuskata sen mulle huomenna toiseen yksikköön kun menen aamulla spinnaamaan. Kiitos!

Ainiin! Saattaa kuulostaa todella tyhmältä mutta sain avomieheltäni tänään lahjan onnistuneesta herkuttomasta tammikuustani. Uuden palasen Darlinks-rannekoruuni! Iso kiitos!

Uusi Darlinks-pala: Pöllö + "stopperipala".

Pöllö löysi paikkansa rannekorussani.

Tämä kaikki pöllöilyni (Eli Darlinks-pala ja Thomas Sabon pöllöriipukseni + lukuisat pöllö-rihkamakoruni, mekkoni ja paitani) liittyy siis vain ja ainostaan siihen että rakastan pöllöjä. Mystinen ja jotenkin ylväs eläin. Ja nimeomaan yöeläin! Samaistuksen hahmo, sillä itsekin olen aika pöllö. Koska tunnun päivittäin heräävän "tähän päivään" vasta iltapäivällä ja voisin kukkua yömyöhään. Parhaimmat siivousintoilunikin saan aina noin klo 21 illalla :) Tästä avomies tykkää! Juuri kun se on itse rauhoittumassa yötä vasten ja haaveilee nukkumisesta, mä alan lajittelemaan pyykkejä, järjestämään keittiötä tms. 

Semmoista sitten. Aamulla spinningiin ennen töitä. Raahaan tuon miehen mukaan ja ihan vain siksi että se tajuaa mitä teen ja missä teen ja kuinka rankan ihanaa se on! Se niin kuolee sinne! Laihuus ei tarkoita hyvää kuntoa, ja sen todistan huomenna, buahhahhaaa!  :D

Nupunkin vapaapäivä.

Kasvisruokaa osa 3: Värikäs tofu-kasvisvokki

Lauantain lounasta pohtiessani muistin muutamia viikkoja sitten tekemäni vokin. Kaupassakäynti ja teet helposti maukkaan tofu-kasvisvokin 2-3:lle!

Tarvitset:

1kpl punainen paprika

1/2 kesäkurpitsa

2 punasipulia

400g parsakaalia

250g tofua

1 pss valmis vokkikastiketta

2 rkl soijakastiketta

n. 150g täysjyvänuudeleita

oliiviöljyä

Täysjyvä nuudelit ja yrttitofu.

Pilko ja huuhtele parsakaali.

Huudeltu parsakaali.

Pilko ja paista tofu pannulla oliiviöljyssä. 

Yrttitofu paistumassa.

Pilko kesäkurpitsa ja sipulit.

Punasipuli ja pilkottu kesäkurpitsa.

Laita pilkotut parsakaali ja kesäkurpitsa tofun joukkoon paistumaan. Anna paistua jonkin aikaa ja lisää sekaan pilkotut paprika ja sipuli. Anna paistua.

Tofu ja kasvikset paistumassa.

Kun kasvikset alkavat saada hyvin väriä, laita joukkoon vokkikastike ja sekoita varoen. 

Valmis vokkikastike.

Jätä vokki maustumaan miedolla lämmöllä hellalle, välillä sekoittaen ja keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan.

Lataa lautasellesi itsellesi sopiva satsi nuudelia ja vokkia.

Valmis tofu-kasvisvokki.

Bon appetit!

Kasvisruokaa osa 2: Fetainen kvinoasalaatti

Vaikka syönkin mielestäni melkoisen monipuolisesti kasvissyöjäksi, oli kvinoa ennen tätä iltaa itselleni täysin tuntematon. Kvinoaa käytetään riisin tai cous cousin tapaan ja se sisältää paljon proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. 

Löysin herkullisen kvinoasalaatin ohjeen ja tiesin aikani kvinoan testaamiseen koittaneen. Herkullinen fetainen kvinoasalaatti kahdelle syntyy näin:

Tarvitset:

1 dl kvinoaa

2 tl oliiviöljyä

1 tl pestoa

suolaa ja pippuria

n. 150 g vihreitä papuja (esim. Haricot-papuja)

2/3 kurkku

200g fetaa

tuoretta rucolaa koristeeksi ja makua antamaan

Go Greenin Kvinoa (Quinoa).

Huuhtele ensin kvinoa hyvin lämpimällä vedellä ja keitä vedessä (veteen voit halutessasi lisätä ripauksen suolaa) pakkauksen ohjeen mukaan. 

Huuhdeltu kvinoa.

Huuhtele keitetty kvinoa viileällä vedellä ja anna hetken valua.

Leikkaa pavut paloiksi ja kiehauta nopeasti vähäsuolaisessa vedessä. Huuhtele pavut viileällä vedellä kiehauttamisen jälkeen. Pilko kurkku.

Haricot-pavut pilkottuina.

Sekoita oliiviöljy ja pesto keskenään. Lisää seokseen keitetty, jäähtynyt ja hyvin valunut kvinoa. Mausta pippurilla makusi mukaan.

Sekoita keskenään kvinoa, kurkku, pavut ja feta. 

Sekoitettu salaatti.

Lisää annoksesi päälle tuoretta rucolaa ja nauti!

Valmis annos.

Bon appetit!

Liikuntapulma

Ajattelin avautua liikuntapulmastani jos siellä jossain olisi kohtalontovereita ja hyviä apuja/vinkkejä :)

En ole koskaan ollut mikään kovin suuri liikunnan ystävä, mutten mikään sohvaperunakaan. Olen jo vuosia koittanut löytää ns. omaa liikuntalajiani. Kuntosalitreeni ei sovellu itselleni sillä liikkuakseni tarvitsen joko mielettömän mielenkiintoisen lajin tai jonkun joka piiskaa liikkumaan. Vuonna 2009 tutustuin siskoni ansioista vesijuoksuun ja sitä olenkin harrastanut aina tähän päivään asti välillä aktiivisemmin ja välillä laiskemmin. Vesijuoksu toimii kun saa kaverin altaaseen mukaan. Itsekseni en kovinkaan montaa kertaa ole vesijuossut. 

Vesijuoksu on kuitenkin melkoisen yksitoikkoista hommaa, varsinkin 2-3 kertaa viikossa harrastaessa, joten aloitin syksyllä 2010 miekkailun hurahtaen siihen aivan täysin! Erittäin mielenkiintoinen laji, jossa tarvitaan hyvää kuntoa ja nopeaa ajattelukykyä. Elämässäni tapahtui vuonna 2011 iso asia, jonka seurauksena lopetin miekkailun ja oikeastaan kaiken liikunnan kokonaan. Vasta keväällä 2012 aloin aktivoitua liikunnan saralla uudestaan. Aloitin pehmeästi ensin aktivoimalla kauan rakastamani vesijuoksun ja sitten hankin Motivukseen superkortin, jolla kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit oli käytettävissä. Kahden viikon treenaamisen jälkeen, nyrjäytin nilkkani vapaa-ajallani pahasti ja liikunta loppui taas. 

Syksyllä 2012 aloitin kuntonyrkkeilyn. Tykästyin lajiin kovasti. Huomaan pitäväni raskoista lajeista, vaikkei kuntoni mikään huippu olekaan. Nyrkkeilytreenit oli 2 kertaa viikossa, mikä sopi töideni ohelle oikein hyvin. Loppuvuodesta 2012 olin aivan varma että jatkan lajia vielä vuonna 2013, mutten jatkanut. Halusin kokeilla jotain uutta. 

Kun joulukuussa 2013 naapurini jätti rappukäytävän seinään pari viiden kerran lahjakorttia Lady Linelle, tiesin tilaisuuteni uusiin lajeihin, ja niiden kokeiluun koittaneen. Otin kortin ja sovin tapaamisen Lady Linen palveluneuvojan kanssa. Nyt olen käynyt kahden viikon ajan Lady Linella, käyttäen kaikki viisi ilmaista kertaani. Olen saanut tutustua eri jumppiin ja lempijumpikseni nousevat spinning ja pilates. Myös kahvakuula on ok.

Ai mikä se Liikuntapulmani on? No se, etten tiedä mitä lajia harrastaisin loppuvuoden, tai edes loppukevään ja MISSÄ!!! Helsinki tuntuu olevan tupaten täynnä kymmeniä kuntokeskuksia ja lajeja ja tarjouksia ja sopimuksia ja sitoumuksia ja ja ja... ÄÄÄ!!! Että siis minne?!

Lady Line tarjoaisi tammikuussa aloitetulle sopimukselle 12kk sitoumuksella 2 x personal trainerin tapaamista, valmiiksitehtyä kuntosaliohjelmaa sekä rajatonta salin ja jumppien käyttöä. Elixia on samoissa hinnoissa, mutta niillä on Salmisaaressa ihana Spa, joka on jäsenien käytössä. Solana liikkuu samoissa hintaluokissa muttei ole niin monipuolinen kuin Lady Line. Motivukseen ei tarvitsisi sitoutua 12 tai 24 kk kun niillä on myös 10 kerran kortit, kausikortit jne.. Olen aivan päästäni pyörällä mikä, missä milloin jne.

Lady Linella jumpat eivät ole makuuni. Tarkoitan nyt siis muita jumppia kuin spinningiä ja pilatesta. Tuntuu että monet jumpat, kuten piloxing, zumba ja bodycombat on ohjaajien heilumista ja huitomista, välillä huudelleen "ja sheikkaa sheikkaa" oli laji mikä hyvänsä. Lady Linella ei myöskään ole saunaa. (Kyllä! Haluan kuntokeskuksellani olevan sekä tavallinen sauna että infrapunasauna). Lähinnä tällä hetkellä kamppailen Motivuksen ja Lady Linen välillä.

Lady Line on minua eritäin lähellä, kun taas Motivus vaatii vähintään 15 minuutin matkan julkisilla. Lady Line sitouttaa pitkäksi aikaa, kun taas Motivukselle voi ostaa useita eri kortteja, ilman pitkää sitoutumista. Lady Linella saisi pt-tapaamiset kaupan päälle, Motivuksella ei. Lady Linen jumpat ovat laadultaan mielestäni heikompia kuin Motivuksen. Lady Linella on infrapunasauna, muttei tavallista saunaa, niinkuin Motivuksella. (Ja tässä vertailussa puhun itseäni lähimmästä Lady Linesta ja Motivuksesta). Tässä listauksessa Motivus alkaa viedä voiton mutta pelkään liikkumisiloni tyssäävän jos kuntokeskukseni on liian kaukana. Ja entä jos alkaisinkin pitää kuntosaliharjoittelusta, jos Lady Linen ammattilaiset tekevät minulle sopivan ohjelman? Tätä etua en (ainakaan  ilmaiseksi) saa Motivukselta... hmm.. 

Liikuntapulmani jatkuu edelleen. Tämän viikon aikana sen täytyisi ratketa, sillä ensi viikoksi tarvitsisin jo tiedon minne menen liikkumaan. Mutta kuka sen ratkaisee?! 

Jään jahkailemaan..

Rakkaudesta Thomas Saboon (ja muihin hopeakoruihin)

Olen viimeisen vuoden aikana hurahtanut aivan täysin hopeisiin koruihin ja etenkin Thomas Sabon koruihin. Hopeakorukokoelmani ei ole järin suuri, mutta mielestäni oikein sopiva. Joka juhlaan on oma helynsä ;) (ja tottakai arkeen).

Thomas Sabon koruihin tutustuin siskoni (kyllä! mulla on isosisko) kautta. Sisko haaveili Sabon koruista korukatalogista ja hankkikin myöhemmin Sabon sormuksia.

Kun ensikerran kävin paikan päällä Sabon myyntipisteellä Helsingin Stockmannilla katselemassa Sabon koruja, jotenkin ihastuin Charm clubiin. Ideana Charm clubissa on ostaa haluamansa rannekoru, kerätä siihen charmeja, eli pieniä riipuksia, ja näin koota itselleen persoonallinen rannekoru. Saman keräilyn voi tehdä myös rannekellolle tai vaikka kaulakorulle (Ei, en ole palkattu mainostaja :D ). 

Mietin kuitenkin pitkään onko chamien kerääminen ennemminkin "pikkutyttöjen" juttu, mutta Sabon myyjä vakuutti että charmeja erilaisin koruvaihtiehdoin kerää kaikenikäisiä ihmisiä aina "lapsista vanhempaan ikäluokkaan asti". Kun valitsin rannekoruni, Sabo-rakkauden syttymistä ei voinut enää sammuttaa! <3

Ensimmäinen charmi: C-kasetti.

Thomas Sabo Charm club-rannekoruni.

Thomas Sabon charm club-rannekorun lisäksi hopeakorukokoelmaani kuuluu kaksi Thomas Sabon sormusta, sekä yksi Kalevalan sormus.

Sabon pääkallosormus.

Kalevala meets Thomas Sabo.

Valmistuttuani ammattiin keväällä 2012 sain siskoltani kauniin DFJ:n riipuksen ja avomieheltäni Kalevalan Pore-riipuksen.

DFJ `Sister`.

Kalevalan Pore.

Valmistuessani ammattiin sain lisäksi serkultani kauniit Kalevalan korvakorut, mutten omista korvareikiä. Siis niitä joihin korvakorut kuuluu laittaa, joten kävimme serkkuni kanssa yhdessä vaihtamassa korvakorut Darlinks-rannekoruun. Korun idea on Sabon rannekorun tapaan kerätä paloja siihen tarkoituksena saada omannäköinen koru.

Darlinks.

Charmit Sabon rannekoruun ja palat Darlinksiin lisääntyvät lahjaksi saatuina syntymäpäivinä ja jouluina, mutta myös aina kun silti tuntuu (ja lompakon nyörit joustavat).

Tällä kalliilla himolla, rakkaudella, harrastuksella vain taivas on kattona, mutta toivon kykeneväni pitämään roihuavat rakkauden liekkini hopekouruihin jotenkin edes aisoissa :) .

Kasvisruokaa osa 1: Rukiinen kasvispizza

Olen ollut kasvissyöjä noin viisi vuotta. Sekasyömisen muuttuminen kasvissyönniksi tapahtui melkoisella vauhdilla. Jo ylä-asteella muistan kiinnostukseni liharuokaan heikentyneen ja kiinnostukseni heräävän siihen, mitä oikeasti syön. 

Vuosi vuodelta kasvissyöntini on parantunut ja nykyään olen mielestäni melkoisen tarkka mitä suuhuni laitan sekä paljon tiedostavavampi ruuasta mitä syön. Kasvissyöntini pohjalla on useita eri syitä joista varmaankin teen joskus oman blogipostauksen. Nykyään kasvissyöntini perustana pääsääntöisesti on oman hyvinvointisuuden lisäksi eläinten tehotuotanto. En siis ole vegaani, vaan kasvissyöjä ja syön kalaa silloin tällöin. Maksimissaan kuitenkin kerran kahdessa kuussa. 

Tapanamme on tehdä sunnuntai-iltaisin pizzaa, itse alusta loppuun. Olemme jo pitkään tehneet tietynlaista pizzaa, joten  tänään viimeistään oli aika kokeilla jotain uutta ja tässä se tulee; Rukiinen kasvispizza.

Taikina:

25g hiivaa

1,5 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

0,5 tl sokeria

2 rkl oliiviöljyä

100g karkeita vehnäjauhoja

125g ruisjauhoja

Hiiva murennetaan veteen ja muut aineet seuraavat perässä. Taikina sekoitetaan tasaiseksi ja annetaan kohota noin 30 min.

Kun taikina on kohonnut se jaetaan kahdeksi palloksi ja kumpainenkin kaulitaan omalle pellille (ympyrän muotoisiksi) pohjiksi.

Kaulittu pizzapohja (1 pallo).

Täyte:

6 rkl tomaattimurskaa/valmispastakastiketta

1 kesäkurpitsa

2 punaista paprikaa

10 kpl kirsikkatomaattia

oliiviöljyä

suolaa (/Herbamare-mausteseosta)

100g fetajuustoa

Kasvikset leikataan viipaleiksi ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan. Mausta kasvikset suolalla. Voit myös lisätä esim. rouhittua valkosipulia tai pippuria halutessasi. 

Kesäkurpitsa ja paprika paistumassa.

Kuutioi feta ja halkaise kirsikkatomaatit. Tomaattikastike (3rkl per pohja) levitetään kaulitulle pizzapohjalle. Lisää kesäkurpitsa, paprika, kirsikkatomaatit ja feta.

Pizza menossa uuniin.

Paista pizza 230 asteessa noin 15 minuuttia. 

Lisäksi:

100g rucolaa

vastaraastettua parmesaania

Pizzan ollessa valmis (reunoista rapea), ota se uunista ja lisää päälle tuore rucola ja parmesaani. Nauti!

Valmis syötäväksi.

Bon appétit!

Pakollinen kissaesittely

Elämääni on (lähes) aina kuulunut kissa. Kun olin vielä päiväkodissa Turun kotiimme otettiin kissa, nimeltä Eetu. Eetu oli ulkokissa, joten se vietti aikaa paljon rivitalomme pihoilla. Naapuriamme ärsytti niin kovasti Eetun hänenkin pihallaan oleskelu, että se päätti laittaa rotanmyrkkyä oman takapihansa puskiin, joten Eetu kuoli. Mulle vanhemmat kertoivat Eetun jääneen auton alle. 

Pian Eetun kuoleman jälkeen meille otettiin uusi kissa, joka sai nimekseen Maija. Pitkän ajan kuluttua kun Maija oli jo tottunut omaan nimeensä siskoni huomasi Maijalla olevan munat :) Kyllä! Kissa olikin tyttö, eikä poika niinkuin olimme luulleet. Maijan nimeähän ei enää voinut muuttaa, joten siitä tuli poika nimeltä Maija. Tieni Maijan kanssa erosi kun vanhemoani erosivat ja Maija jäi asumaan toisen vanhempani luo, ja minä toisen. Tottakai näin Maijaa aina silloin tällöin, muttei se ollut Sama. 

Vuonna 2007 kun aikuisiällä muutin Helsinkiin ja tapasin avomieheni sain kaksi kissaa elämääni. Nupun ja Elviksen. Nuppu ja Elvis olivat olleet avomiehelläni noin 8 vuotta kumpainenkin. 

Meet Nuppu.

Nuppu.

Nuppu on ultimaattinen diivaprinsessa ja ollut aina ruoka-aikoina kotona. Nuppu on ehkä sellainen hyvin perinteinen, tuhti kissa joka viettää aikaa omissa oloissaan mutta muistaa aina kehrätä kun silittää. Ai miksi diivaprinsessa? No siksi että Nuppu on avomieheni ensimmäinen kissa, joka vietti paljon kaksinkeskeistä aikaa avomieheni kanssa, huomiota jakamatta, ennenkuin Elvis tuli taloon. Nuppu haluaa kaiken heti. Jos kupissa eil ole raksuja tai ruokaa, tai hiekkalaatikko on Nupun mittakaavassa likainen, tyttö pissaa vessan matolle. Jos ja kun vessan matto otetaan pois esim. työpäivän ajaksi ja Nuppua vain *ituttaa, Nuppu pissaa sohvalle. Tässä vaiheessa haluaisin sanoa että ei, Nuppu ei ole sairas. Kaikki tutkimukset on tehty ja kissa on terve. Ja hiekkalaatikoita on enemmän kuin yksi ja ruokaa, raksuja + raikasta vettä on kissoillamme AINA tarjolla. Poikkeus jos jokin niistä on päässyt työpäivän päätteeksi loppumaan hetkeksi ennenkuin tulemme kotiin lisää antamaan. 

        Meet "Elvis" eli Elviira.

Elvis on suloinen reppana. Elvis on hyvin arka ja pelokas kissa, joka ei vielä viisi vuotta sitten uskatanut kävellä edes nukkuvan ihmisen päältä, vaan kiersi koko ihmisen jos halusi esim. sängyn reunalta toiselle. Elvis arastelee kaikkia kyläilijöitämme, eikä sitä paljon näy jos kotonamme on joku sille vähänkin tuntemattomampi henkilö.

Elvis herää välillä kesken unien ja itkee kovasti. Jos Elviksen ottaa syliin, Elvis koittaa juosta karkuun ja sylissä jännittää kaikki raajansa täysin jäykiksi, kynnet pystyssä. Elvis on lähivuosina vasta alkanut hakeutumaan meidänkin lähelle ja sitä saa jopa toisinaan silittää. Läpimurto tapahtui myös parisen vuotta sitten kun Elvis vihdoin uskaltaa kävellä nukkuvan ihmsen esim. selän päältä ja jos oikein paikoillaan me istumme sohvalla, Elvis saattaa kivuta sohvalle ja tulla syliin. Jos liikahdat peli on menetetty ja Elvis lähtee pois.

Tähän kohtaan meinasin laittaa jo kolmannen kissan kuvan mutta en tainnut vielä kertoa että aika samoihin aikoihin kun tutustuin avomieheeni, Nuppuun ja Elvikseen, päätin ottaa oman kissan itselleni. Silloin elämääni tuli Pepina. Vuosi tuolloin oli myöskin 2007. Kun muutimme yhteen vuonna 2008 koko karvainen pesueemme yhdistyi.

  Meet Pepina Flora.

Pepina haettiin Turusta tuttavani luota. Isoon omakotitaloon syntyneet kissanpennut oli nimetty erilaisilla margariineillä. Oli Keiju, Flora, Oivariini jne. Huomasin korissa yksinäisen sulonaamaisen kissanpennun ja päätin että siinä se on! Flora! Hienosta margariini-nimiestä huolimatta halusin nimetä pienen pentuni uudelleen, eikä mikään muu sopinut niin hyvin kuin Pepina. 

        Pepina ja lämpöpatteri.

   Pepina.

Pepina rakastaa kanaruokaa ja on hyvin seurallinen. Pepina purisee aina kun haluaa huomiota ja jos ei sitä saa, se alkaa miukua ja maukua sekä seistä takajaloilla seinää vasten. 

Pepina rakastaa majoja ja hermostuu aina kun ihminen nauraa. Totta se on! Jos istut sohvalla Pepina sylissä ja naurat, se ottaa samantien jalat alle ja lähtee pois. Se tulee kuitenkin jossain vaiheessa aina takaisin. Leikki on lapsen työtä ja niin myös Pepinan. Se rakastaa kun sille heittää palloja tai lähes tulkoon mitä tahansa lelua niin että se voi sen hakea heittäjälle. Pepina kuitenkin pudottaa lelun eikä jatka kantamista jos katsot sitä samalla kun se hakee lelua. 

Tässä kohtaa olisi varmaan hyvä lopettaa. Tuntuu että ihmisluonto on sellainen, että voisi kirjoittaa lemmikeistä sivutolkulla tekstiä mutta kuka niitä lukee?

Halusin tämän pienen kissaesittelyn tehdä kuitenkin koska tulen aivan varmasti mainitsemaan noita karvakasoja teksteissäni. Elämä kolmen kissan kanssa on välillä vähintäänkin mielenkiintoista! :)

                                                Pepina ja Elvis.

Pieni blogihaave

Viime kuukausina olen alkanut seurata aktiivisesti muutamaa blogia ja vain ajatuksissani haaveillut millaista olisi kirjoittaa omaa blogia. Tänään hetken mielijohteesta ilman sen kummempaa pohtimista loin tämän blogin. Eli kohta pitäisi alkaa tuntua millaista se blogin kirjoittaminen on :) !

Olen 25-vuotias turkulaisnainen. Olen asunut Helsingissä kuusi vuotta, enkä usko että mua takaisin Turkuun enää saa :) (Vaikka Turku ihana kaupunki onkin). Päiväni ja oikeastaan elämäni villasukat jalassa koostuu kokopäiväisestä työstä, hyvästä kasvisruuasta (kasvissyöjä kun olen), matkustelusta, kolmesta ihanasta kissastani sekä yleisesti rakkaudesta eläimiin, ystävistä, liikunnasta, sekä ikuisesta shoppailuhimosta aina vaatteista, koruihin ja sisustusjuttuihin!

Blogin nimestä sen verran, että olen ympäri vuoden AINA villasukat jalassa kotona. Villasukkaisuuteen ei vaikuta vuodenaika eikä lämpötila. Myös kesähelteillä villasukat pysyy jalassa! Miksi? Koska ne vaan on ihanat ja mukavat ja mukavat ja ihanat! Eipä siinä oikein sen syvällisempää! :)

Bloggailemisiin, Villasukkainen